perjantai 29. joulukuuta 2017

Hääpuvusta

Heips!
Nyt on joulut juhlittu niin voi taas ajatella häitä!

Tänään ajattelin selittää teille mun hääpuvusta.

Haaveissani lapsena oli A-linjainen prinsessamekko hääpäivänäni. Nyt aikuisena morsiamena halusin edelleen A-linjaisen mekon, mutta vähän lyhyemmällä helmalla.

Mä olen 152 senttiä pitkä ja suurimpaan osaan kokeilemistani mekoista mä aina vaan hukun. Mulle ei sovi pitkähelmaiset mekot.
Mulle on myös tärkeätä olkaimet ja kaula-aukon siveellisyys. En tarkoita että sen pitäisi olla poolo, mutta itse en halua sieltä näkyvän mitään tarpeetonta. Oma rintamukseni pysyköön siis piilossa. Ja olkaimet on muutenkin mukavammat kuin olkaimeton. Hihat olisi kyllä ihanat myös!

Alkuvuodesta mun sisko-kaaso varas meille hääpukusovituksen yhteen pukuliikkeeseen, mulle yllätyksenä. Aluksi jännitin liikkeeseen menoa kovasti ja siskon täytyi melkein työntää minut ovesta sisään. Heti kun astuin ovesta näin rivejä toisensa jälkeen upeita pukuja ja mulle tuli heti parempi olo. Se oli ihanaa! Tunsin itseni prinsessaksi!
Pyysin myyjää tuomaan valkoisia, lyhyt helmaisit pitsimekkoja, missä ehkä olisi hihat.
Tämmöisiä sain päälleni. Tässä minä:
Tämä oli ensinmäinen mitä kokeilin, enkä meinannut pysyä aloillani että sisko saisi hyvän kuvan. Tämä puku oli muuten aivan ihana, mutta väri oli mielestäni väärä.
Tässä mulla on päällä kevyesti laskeutuva olkaimeton mekko, missä on päällä kaunis pitsibilero, missä on napit selässä. Tässä kuvassa seison tuolilla, mutta silti helmaa pursuaa joka paikkaan! Tottakai sitä saisi lyhyennettyä, mutta tämmöinen malli ei vain ole minun mieleen.
Tämä oli suosikkini kaikista kokeilemistani puvuista. Kokeilin siis montaa eri pukua, mutta näytän teille niistä vain nämä muutamat. Tässä mekossa oli ihanat pitsihihat ja pitsihelma, mikä edestä ylettyi polviin ja takaa pohkeen puoleen väliin. Ihana!!

Siskon kanssa oli ihanaa käydä sovittamassa pukuja ja haaveilemassa ja olla yhdessä. Tuo pukuliike oli Turun Sydänkäpy ja siellä oli aivan ihanaa palvelua! Minä ujona viihdyin siellä oikein hyvin!

Sen jälkeen etsin pukuja netistä. Pinterestistä löytyi ihania ideoita, hääkirpputoreja on monenlaisia ja kokoisia. Yhden kerran kävinkin sovittamassa yhtä mekkoa erään facebook kirpputorin jäsenen kotona.
Se oli aivan ihana mekko, mutta mulle aivan liian suuri. Pitsisiä olkaimia on aivan liian vaikeata muokata mulle sopivaksi, joten se mekko jäi sinne. Harmi!

Mulle ei ole erityisen tärkeää mistä mekko ostettaisiin, tai olisiko se uusi vai käytetty. Mulle olisi tärkeintä mun tiukat kriteerit ja budjetti. Budjetissa taisi mekolle olla tilaa 150 euroa. Eli aivan mahtipontisen upeaa mekkoa en itselleni tulisi ostamaan.

Pitkien selailuiden ja kuukausien jälkeen näin zalandolla tämän mekon

Ja se kolahti mulle heti. Aivan mielettömän kaunis, muta yksinkertainen puku! Kaksi viikkoa pähkäilin ja mietin uskallanko ostaa ja sitten vihdoin ostin! Ostin tämän mekon kahdessa eri koossa ja jäin kuumeisesti odottamaan paketin saapumista.
Kun paketti saapui viikkoa myöhemmin, en meinannut uskaltaa avata sitä. En niin erityisemmin pidä ulkonäöstäni, joten pelkäsin peilissäni olevaa mörköä.
Sitten rohkaistuin ja vedin mekon päälleni ja kurkistin peilistä.

En nyt sanoisi että olisin liikuttunut kyyneliin asti, mutta minut valtasi aivan ihana tunne. "Tämä se on!" Minä hihkuin makuuhuoneen oven takaa miehelleni olohuoneeseen. "Mulla on nyt mun hääpuku päällä!!"

Puku on juuri sellainen kun halusinkin! Siinä on olkaimet, kaunis high-low helma, pitsiä ja ihana selkämys! Tietenkin puku ei ole aivan oikein kokoinen minulle, mutta tunnen ompelijan joka lupasi auttaa mekon korjauksissa. 

Tässä nyt sitten kuvia mekosta päälläni! Valitan huonoja kuvia, makuuhuoneen peili on vähän liian kapea.
Tadaaaa!
Tässä näkee kuinka helma pitenee taaksepäin ja kuinka kapealta mä näytän!
Oikeastihan sitten hääpäivänä mulla ei ole tuommoisia liivejä mekon alla, mutta kuvia ottaessani sattui ne siellä alla olemaan :D
Tämmöistä kangasta se on kokonaan.

Se on ihana ihana ihana!! Näytän mielestäni oikein kauniilta siinä!

Palautin siis toisen koon takaisin zalandoon ja sain siitä puvusta rahani takaisin. Nyt oikea mekkoni on pukupussissaan meidän vaatehuoneessa roikkumassa. J ei ole sitä vielä nähnyt! 
Mun hääpukuni maksoi siis 72 euroa.

Mä olen todella onnellinen että löysin pukuni suhteellisen helposti. Se on aivan täydellisen ihana, en malta odottaa neljää kuukautta että saan sen päälleni ja J näkee sen myös. 

Tammikuussa olisi suunnitteilla tapaaminen sen mun ompelijakaverin kanssa ja yhdessä katsotaan miten puvusta saadaan mulle sopivan kokoinen.
Kuitenkin oon erittäin tyytyväinen että tuolla kaapissa se jo konkreettisesti roikkuu! 

Löysitkö sä pukusi helposti?

Ihanaa häähaaveilua!

tiistai 5. joulukuuta 2017

Meidän budjetista

Koska meillä on aika pienet häät, meillä on myös siis aika pieni budjetti. 

Tähän ihan alkuun haluan sanoa, että pieni budjetti oli meille kahdelle pariskuntana tärkeä asia, mutta muille sen ei tarvitse olla. Jos itse haluat pitää mahtavat bileet niin anna mennä! Tämä postaus kertoo vain yhdestä tavasta suunnitella häitä, en mitenkään halua arvostella tai syyllistää niitä, jotka tahtovat tehdä eri tavalla kuin minä.
Kukin tyylillään, vai mitä!

Eli, miksi meillä on pienen budjetin häät?

J on osa-aika työssä ja mä teen töitä vaan sijaisena, eli töitä voi olla joka päivä tai voi mennä muutama viikkokin kun mulla ei ole mitään töitä. Siispä meidän varat eivät ole mitenkään erityisen suuret. Ja meidän häät me maksetaan ihan kaksistaan vaan.

Me eletään muutenkin aika pienillä menoilla, koska meillä ei ole autoa eikä kodin ulkopuolisia harrastuksia. Tavallaan on mukavaa kun on aina tottunut siihen, ettei ole mitään rahoja törsäillä, niinpä mun mielestä on helpompaa suunnitella häitä kun budjetti ei ole arkikäytössäkään kovin suuri. 

Myöskin me ajateltiin, että mukavampaa olisi säästää rahaa esimerkiksi uutta asuntoa varten (asumme aika pienessä kaksiossa tällä hetkellä ja haaveena olisi kolmio) kuin käyttää paljon rahaa vain yhteen hääpäivään. 
Mä ajattelen että häistä voi saada aivan mielettömän ihanat pienelläkin budjetilla.

Me ollaan monen kuukauden aikana säästetty rahaa pikkuhiljaa säästötilille ja meidän budjettia varten se summa on siis kasassa. Meidän häiden budjetti on tuhatviissataa.

Me aloitettiin meidän budjetin laatimimen näin.
Kirjotin puhelimeni muistiinpanoihin ylös ranskalaisinviivoin kaikki asiat mitä tarvitaan häitä varten ja mitä me halutaan erityisesti.
Sitten selailin netistä vähän vaihtoehtoja ja kyselin hintoja, ja kirjotin sitten jokaisen asian kohdalle sen asian hinnan suurinpiirtein.
Lopuksi laskin kaikkien juttujen hinnat yhteen.
Samalla kun tein tätä juttua, me käytiin koko ajan keskustelua Jn kanssa. "Haluatko sä tätä vai tota? Onko sulle tärkeetä millanen kakku on? Sopiiko jos mä haluan tätä tai tota?" 

Nyt tänään se näyttää tältä
Voihan olla että mulle tulee myöhemmin mieleen vielä jotain muutakin.
Esimerkiksi juomat ja musiikin miettiminen puuttuu kokonaan. Ugh kun on hankala miettiä sellaisia asioita mitkä ei ole meille kummallekaan erityisen tärkeitä. Mä joisin ruuan kanssa vaikka maitoo!

Mun mielestä budjetin miettimisessä on tärkeintä se, että miettii mitä sitä oikeasti konkreettisesti tarvitsee häitään varten, ja sen jälkeen miettiä mitkä niistä asioista on itselle ja kumppanille tärkeintä, ja mistä asioista voi tinkiä.

Me tingittiin juhlapaikasta, ruuasta, koristeista ja asusteista. Ainoa asuste mihin me haluttiin panostaa on sormukset. Tai no siis mun sormus. Kerron siitä sitten toisella kertaa.

Mun mielestä on tosi ihanaa kun asioita voi tehdä monella eri tapaa!
Mun äiti esimerkiksi on monesta mun suunnitelmista ihan eri mieltä ja mun täytyykin aina välillä muistuttaa äitiä, siitä kuinka meidän häät on MEIDÄN häät. "Aivan niin. Joo. Hups anteeks! Mä oon niin kauheen perinteinen etten aina muista että asiat voi tehdä erilaillakin!" Äiti sitten sanoo pahoittelevasti.

Tänään aloin katselemaan netflixistä sarjaa Cheapest Wedding. Se on austraaliailen reality-sarja, missä pariskunnat suunnittelee hyvin pienen budjetin häitään. Siinä on aika hyviä vinkkejä ja ideoita! 

Ootteko te miettineet teidän häiden budjettia? Onko se teille tärkeä asia? 

Seuraavaksi kerron hääpukuhaaveista!

maanantai 4. joulukuuta 2017

Juhlapaikasta

Juhlapaikan miettiminen oli iso prosessi. Me Jn kanssa selattiin nettiä ja etsittiin vaihtoehtoja ja käytiin katselemassa paikkoja viikkokausia. Oli vaikea valita millainen olisi meidän ja vieraiden mielestä kiva, tarpeeksi lähellä kotia, tarpeeksi edullinen ja sopivasti hieno.

Marraskuun alussa selailin jälleen vaihtoehtoja ja kirosin Jlle ääneen kuinka kamalaa tää häiden järjestely on, kun pitää niin paljon ottaa asioita huomioon. "No entä jos ei oteta niin paljoa asioita huomioon?" J heitti. 
Sillon kuulu vähänniinkun naksahdus mun päässä.

Niin. Mehän voitais järjestää ihan millaiset häät tahansa! Eihän meidän periaattessa tarvitse miettiä mitä vieraat mistäkin ajattelevat! Eikö meidän häiden pitäisi olla MEIDÄN näköiset.

Niinpä sitten mietin vähän aikaa päässäni mikä olis mun mielestä kiva paikka. 
"No miten olis toi meidän lähikirkko? Sehän on samalla seurakuntatalo, että sieltä varmana löytyy joku kiva tila myös meidän juhlille?" Sanoin Jlle. Se nyökytteli hyväksyvästi.

Samantien soitin kirkonvarauspalveluun ja just siinä kirkossa ei ollu melkein yhtään varauksia niin me saatiin valita päivä ja kellonaika ihan vapaasti!

Niinpä meidän häitä vietetään lauantaina 14.4.2018 kello 14. Vihkimisen jälkeen siirrytään samassa talossa sijaitsevaan takkahuoneeseen. Sinne mahtuukin juuri sopivasti 30 henkilöä, just sen verran kun oltiin ajateltu vieraita kutsua!
Jessss!

Mä olin niin super onnellinen! Ihanaa saada noin isot asiat kuin kirkko ja juhlapaikka varattua samalla kertaa ja pois mun to do -listalta. 

En ole käynyt kyseisen kirkon takkahuoneessa, mutta se henkilö puhelimessa kuvaili sitä viihtyisäksi, muttei mitenkään erityisen juhlavalsi. Mua ei haittaa! Kunhan pääsen käymään paikassa ja räpsimään miljoona kuvaa, niin tiedän mitä koristeita tarvitaan.

Me kuitenkin halutaan hyvin rennot häät, niin en usko että mitään hirveen glamoureja koristeita ruvetaan ostamaan. Tehdään paljon itse ja ostetaan hääkirppareilta kaikenlaista. Jotain mulla on jo hankittunakin, voin näyttää toisella kertaa.

Seurakunnan tiloissa ei saa tarjoilla alkoholia, joten meidän häät tulee olemaan täysin alkoholittomat.
Mietittiin Jn kanssa että alkumalja voisi olla jotain hyvää alkoholitonta kuohuvaa juomaa, semmoisiakin vaihtoehtoja kuulemma on paljon!
Ruokatarjoilusta en tiedä vielä yhtään. Täytyy ruveta seuraavaksi pohtimaan sitä!

Oon kuitenkin onnellinen että meillä on nyt juhlapaikka ja näin myös häiden päivämäärä selvitettynä! 

Kuinka vaikeaa teidän oli valita häiden juhlapaikka? 

Lisää sekavia pohdintoja ens kerralla!

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Meistä

No moi!
Mua vähän mietitytti, että kirjotanko tämän vai en, mutta päätin sitten lopulta kuitenkin kirjoittaa. Kai se on kiva sitten lukea tätä jälkikäteen!

Mä olen I, 26v morsian. Olen ujo ja helposti stressaantuva pikkugootti. Olen lastenhoitaja. Teen sijaisuuksia päiväkoteihin satunnaisesti. Mulla on xboxissa tällä hetkellä pyörimässä Dragon age Inquisition -peli. Mä istun sohvan vasemmassa päässä.

Sohvan oikeassa päädyssä istuu mun sulhanen J, 25v ujo hevari. Se on kaupassa töissä. Sen omassa xboxissa on Elder Scrolls online -peli, se on J:n lempipeli.

Sohvalla myös lököilee, joko meidän välissä tai jomman kumman sylissä, meidän kaks kissaa, maatiaisveljekset Sisu ja Maiq. 

Tässä ollaan me, minun piirtämänäni

Tässä meidän tärkeimmät päivämäärät:
Tavattiin 16.8.2008
Seurusteltiin 2.4.2011
Yhteenmuutto 2.5.2015
Kihloihin 2.4.2016
Ja naimisiin mennään 14.4.2018

Eli pitkään ollaan jo tunnettu!
Oltiin J:n kanssa samalla luokalla amiksessa ja oltiin pari vuotta ensin ihan hyviä kavereita. Sitten viimeisenä kouluvuotena se kaveruus muuttuikin sitten ihastuksesta rakkaudeksi ja keväällä aloitettiin virallisesti seurustelu. Hyvin tiiviisti ollaan oltu yhdessä siitä asti.

Tässä välillä me asuttiin kaukosuhteessa kun mä opiskelin toisella paikkakunnalla ittelleni toisen ammatin ja J jäi asuun meidän kummankin kotikaupunkiin. Ne kolme vuotta oli ihan kamalan tuskaista! Oli rankkaa ja hirveetä. Mutta myös ihanaa ja upeeta. On mieletöntä kun vierellä on noin mahtava tyyppi joka tukee ja auttaa mua niin hirveesti! 

J:n kanssa me ollaan molemmat ujoja ja ahdistuvia, joten ymmärretään tosi hyvin toistemme heikkoudet ja vahvuudet. On helppo selittää toiselle, miksi sitä nyt tarvii välillä saada istua yksin hiljaa omassa päässä sohvaa. Meillä on molemmilla semmoisia hetkiä, varsinkin työarkena.

Me jaetaan yhteiset lempparibändit ja musagenret, xbox pelit ja animet. Me ollaan siis sohvaperunoita. Se on meidän lempipuuhaa, istua sohvalla hengailemassa, pelaamassa tai kattelemassa jotain ohjelmaa. Pelataan yhdessä ja erikseen. Se on tosi hauskaa! 

Meillä molemmilla on mustiksi värjätyt hiukset, eikä vaatekaapeista löydy muuta kuin mustaa vaatetta. Mä haluaisin olla vähän enemmänkin gootti, mutta en ihan uskalla. Kyllä tämmönen semi-gootti-nörttiys sopii mulle!

Koska me ollaan ujoja ja hermostuneita, me haluttiin järjestää hyvin pienet häät. Kirjotettiin yhdessä lista ihmisistä, ketä halutaan sinne juhliin kutsua. Lopulta listassa ei ollut edes kolmeakymmentä nimeä. Meille tärkeintä on mennä naimisiin ja juhlia niitä pienelle, mutta äärimmäisen tärkeällä porukalla.

Mun häähaaveilut on pyörineet päässä jo vuoden verran, mutta viralliset hääsuunnitelmat lähti käyntiin viime viikolla, kun soitin ja varasin meille kirkon. Iiks!
Mutta lisää meidän hääsuunnitelmista seuraavalla kerralla!
Ihanaa päästä kertomaan teille meidän tarinaa!