Hääpäivästä osa 3

Vihkimisen jälkeen alkoi sitten vihdoin meidän hääjuhla!

Mä olin aivan onnesta soikeena, jalat tutisi edelleen kun mä ja J ja meidän molempien vanhemmat mentiin juhlatilan ovelle vastaanottamaan vieraita. ALunperin mä olin halunnut että siinä olisi ollut vain me kaksi, mutta mun isosisko sanoi, että vanhemmat kuuluu siihen meidän kanssa.

Vieraita oli aika vähän, mutta musta oli aivan ihanaa tervehtiä ja halata kaikkia.

 Mun siskon perhe tuli ensinmäisenä ovesta sisään

 Jn pikkuveli M ja J

Tervehtimisien jälkeen me kaikki etsittiin itsellemme istumapaikat ja jäätiin odottamaan alkumaljaa. Vihkiminen oli ollut nopeampi kuin me alunperin ajateltiin, niin siksi me odoteltiin hetki ennenkö saatiin juomat käsiin.
Me oltiin ostettu meille ihan vain omenapäärynä mehuvissyä, koska juhlapaikalla ei saanut käyttää alkoholia. Se oli oikein raikasta vissyä mun mielestä, eikä yhtään liian makeaa.

Bestman ja kaaso nosti meille maljan ja kaikki huusivat "Onnea!"

Maljan noston jälkeen bestman ja kaaso tulivat meidän pöytään neuvottelmaan. Kello oli vasta 14:40 ja ruokaa olisi vasta 15:30, mitä nyt tehtäisiin?

Päätettiin ottaa siihen väliin muutama ohjelmanumero ennen ruokailua, ettei tarvitsisi tyhjänpanttina istuskella.

Mä ja J kierreltiin juttelemassa kaikkien vieraiden kanssa ja kerrottiin ohjelmamuutoksesta. Niin ei olisi välttämättä tarvinnut tehdä, mutta musta tuntui paremmalta kun sain itse kertoa siitä, kuin että kaaso olisi vain suureen ääneen siitä ilmoittanut.

Heti ensinmäiseksi ohjelmaksi kaaso ilmoitti kuvaesityksestä, minkä sitten tietokonevastaava-V laittoi pyörimään.

Mä olin itse tehnyt sen diaesityksen powerpointilla, Jn mielipide oli mukana valokuvien valikoimisessa ja biisivalinnassa. Kuvaesitys kesti 7 minuuttia ja meidän piti etsiä sen pituinen biisi. Lopulta päädyttiin Ensiferumiin, koska se kyseinen biisi on vähän kevyempi ja se on rakkauslaulu.

Kuvaesityksen taustalla soi siis Ensiferum: Lai lai hei.

Ensiferum oli yksi ensinmäisistä yhteisistä bändeistä mistä me molemmat tykättiin, se oli yksi syy miksi me valittiin se kappale.

Kuvaesityksen jälkeen vuorossa oli kenkäleikki.

Pöydissä oli kyniä ja paperia ja vieraat sai kirjoittaa niihin kysymyksiä kenkäleikkiä varten. Kaasolla ja bestmanilla oli myös valmiiksi mietittyjä kysymyksiä, mutta oli hauskaa saada kysymyksiä myös vierailta.
"Kumpi tiskaa useammin? Kumpi varastaa peiton? Kumpi lässyttää kissoille? Kumpi suuttuu ensin? Kumpi on parempi peleissä? Kummalla on parempi pinna? Kumpi pyytää ensin anteeksi? Kumpi nukahtaa tänä yönä ensin?" Kysymykset oli hauskoja! Meillä kahdella oli hauskaa ja myös vierailla, käkätys raikui! Mä olisin voinut leikkiä sitä leikkiä vielä kauemminkin, se oli niin hauskaa!
Me oltiin kuulemma hyvin yksimielisiä asioista, nostettiin samaa kenkää ihan samaan aikaan.

Kenkäleikin jälkeen vihdoin oli aika syödä! 

     

Meidän menu oli:

Keitettyä perunaa

Lihapullia kermakastikkeessa

Lohta

Vihersalaattia

Leipiä

Meidän menu ei kuulosta kovin erikoiselta, mutta kaikki oli aivan mielettömän hyvää! Mua hermostutti tosi paljon, niin en syönyt ihan hirveitä määriä, mutta oli se kyllä hyvää! Tehtiin aivan loistava valinta pitopalvelusta! Tarjoilijakin oli todella mukava.

                                                                                                                                 

Sitten kun osa vielä haki lisää tai söi töistä lautasellista, oli morsiamen isän puheen vuoro.

 Isän puhe kesti muutaman minuutin ja mä hymyilin koko ajan. Yritin painaa mieleeni kaiken mitä isä sanoi, mutta kuten arvelinkin, ihan kaikki ei tietenkään jäänyt mun mieleen. Kuitenkin mun mieleen jäi se onnellisuus ja ylpeys siitä, kuinka mun isä piti puheen meidän häissä. Aluksi isä oli sanonut ettei halua pitää puhetta, mutta myöhemmin muutti mieltään, siksi olin erityisen onnellinen.
Tärkein neuvo mikä mulle jäi mieleen oli se, minkä moni muukin on meidän suvussa saanut häissään neuvoksi: "Sopikaa riitanne ennen nukkumaanmenoa." 

Kaasoni, mun paras ystäväni piti myös puheen. Hän vuolaasti kertoi meidän pitkästä ja ihanasta ystävyydestä, mikä liikutti mua suuresti.

Puheen jälkeen oli valssin aika.

Meidän kahden valssi oli Liikkuvan linnan tunnari.

Me oltiin harjoteltu kotona kaksistaan valssia, koska mä muistin miten ne askeleet menee, mutta jännityksen takia meidän häissä meidän valssi meni vähän mönkään mutta me vaan naureskeltiin siinä kaksistaan, se oli mukavan rento hetki.

Meidän kahden valssin jälkeen mä menin hakemaan mun omaa isää tanssimaan ja J tanssitti meidän molempien äitejä. Mulla oli tosi mukava juttuhetki mun isän kanssa. Se jäi tosi hyvin mun mieleen ja oon todella onnellinen kun hetki juteltiin siinä.

Tämän toisen valssin jälkeen mä huudahdin yleisölle:
"J sanoi että meidän häistä ei tuu mitkään disko-bileet, niinpä meidän soittolistalla on vaan yksi ´bilebiisi´. Hei kaikki tulkaa tanssiin meidän kanssa!"
Ja niin koko juhlaväki tuli joraan meidän kanssa Best day of my life -American authors.

Sen jälkeen suurin osa jäi tanssimaan Fröbelin palikoiden Sutsisatsin. Mulla oli ihan mielettömän hauskaa, ja niin oli monella muullakin!

Tanssimisen jälkeen oli luvassa vielä muutama leikki ja jälkkäriä, niistä seuraavassa postauksessa!