Se lähti siitä vitsistä, että mä ja J ollaan sohvaperunoita. Muutaman vuoden ajan meillä on molemmilla ollut omat xboxit ja ihan omat pelit. Sohvalla tulee vietettyä suurin osa vapaa-ajasta. Me kattellaan myös paljon sarjoja ja leffoja netflixistä.
Myöskin häitä tulee eniten mietittyä ja suuniteltua tässä sohvan vasemmassa reunassa. Sillon kun mulla oli vielä läppäri, istuin tässä sohvalla läppäri sylissä selailemassa juhlapaikkoja ja sormuksia ja mekkoja ja koristeita. Sen jälkeen kun läppäri hajosi elokuussa, oon jatkanu selailua puhelimella.
Tässä sohvalla tietenkin.
Toinen pointti on se, että mä olen ujo. Tai no ujous on vain sivuoire, todellinen juttu on ahdistuneisuushäiriö. Mua pelottaa tavata uusia ihmisiä, käydä uusissa paikoissa tai soittaa puhelimella. Musta on ihan hirveetä jos täytyy soittaa jollekin tuntemattomalle. Tutuilekin mielummin kirjotan viestin kun soitan.
Siksi mä haluan tietää, pystyykö häitä järjestämään tästä sohvalta käsin. Tietokoneella tai puhelimella asiat hoidettuna.
Tässä olen huomannut, ettei ihan kaikkia asioita pysty hoitamaan sähköpostitse, mutta aika monet asiat mä kuitenkin olen netissä hoitanut.
Mulle ne tärkeimmät ainakin, vihkisormuksen ja hääpuvun löytö ja osto. Mikään ei ole niin kamalaa kun mennä kauppaan ja pyytää palvelua, hyi! Mä meinaan tukehtua jos myyjät ikinä tulee kaupassa kysymään "voinko auttaa jotenkin?". Siinä kohtaa mun tekisi mieli kiljua "apuaaaaaa" ja juosta pois. Mutta pidän jalat lukossa ja kuiskaan "ei kiitos.".
Oon todella onnellinen ettei joka paikkaan tarvitse mennä käymään.
Kuitenkin mulla on edessä yksi tärkeä puhelu mitä mä olen vältellyt jo muutaman kuukauden: pitopalvelulle soittaminen. Mitä pitäis sanoa! Miten ihmeessä tämmönen sopertaja pystyy muodostamaan järkeviä lauseita puhelimessa!
Vastaus on: kirjoitan paperille etukäteen mitä tarvitsee sanoa.
Tänään esimerkiksi soitin juhlapaikalle että haluaisin tulla katsomaan juhlatilaa. Koko puhelu oli ihan kammottava kun mulla meni pasmat ihan sekaisin kun eri henkilö vastasi puhelimeen kun olin ajatellut. No olin kuitenkin onneksi kirjoittanut paperille mitä asiaa mulla on, niin selvisin lopulta tilanteesta ihan hyvin.
Kerron juhlapaikalla käynnistä myöhemmin.
Kyllä mä nyt muutaman päivän aion vielä vältellä sitä isoa puhelua, koska en todellakaan tiedä mitä pitäisi sanoa. Sitä täytyy vielä pohtia.
Mä olen kuitenkin todella iloinen, että häät on nykyään paljon erilaisemmat kuin ennen, on paljon vapauksia tehdä asiat juuri niinkuin itse pari haluaa. Ja niin me tehdäänkin.
Meidän häistä tulee just tasan meidän näköiset ja me suunnitellaan ja hoidetaan asiat ihan just kun me halutaan.
Vaikka tästä sohvalta sitten.
Miten teidän hääsuunitelmat sujuu? Onko susta helppoa soittaa puhelimella varausjuttuihin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti