Tää päivä on ollut aika kiireinen kun tekemistä on paljon. Mutta kyllä mä tässä päivän aikana olen vähän ehtinyt pohtia mitä se tarkoittaa kun mun nimi vaihtuu huomenna.
Kun mä synnyin mun sukunimi oli T. Olin Tn perheen lapsista kolmas.
Iida T.
Se on aina ollut mun nimi.
Muistan kun eskarilaisena opettelin kirjaimia ja kirjottaan ja kysyin siskolta "näytä miten meidän nimet kirjotetaan" ja sisko L kirjotti mulle malliksi ja mä kirjotin samalla lailla omaan vihkioni.
Se oli hienoa kun osas kirjottaa koko nimensä.
Ekaluokalla sain kirjastokorttini. Siinä on mun nimi mun itse kirjoittamana. Se sama kortti on mulla edelleen käytössä.
Pankkikortti, etukortti, kelakortti, ajokortti, passi.. mun lompakosta näkee heti mikä mun nimi on.
Oma nimi tarkoittaa omaa identiteettiä. Oman nimen löytäminen nimilistalta on tärkeetä. Kun sukunimi alkaa Tllä, sitä etsii nimeään heti aakkosjärjestyksen lopouosasta.
Nyt naimisiin mentäessä mun sukunimeksi tulee H.
Rouva Iida H.
Hmm.
Kuulostaapa vieraalta.
Ensinnäkin se titteli "rouva" on jo iso juttu. Mulle se on titteli, saavutus. On se paaaaaaaljon muutakin, mutta myös tuota.
Ja sitten se H. Miten sitä voi oppia uuden nimen? Syntymästäni asti tähän päivään mä olen ollut T, huomisesta alkaen mä olenkin H.
Se ei revi mua irti Tn suvusta ja perheestä, mä en unohda mun juuriani, mutta se tekee musta ja Jstä erilaiset. Me ollaan pariskunta, perhe. Meillä on sama nimi. Me kuulutaan sitten molemmat Hn sukuun.
Jllä ei ole sukulaisia, pelkästään äiti ja veli ja niillä molemmilla on eri nimi kuin Jllä.
Huomisesta alkaen me ollaan sitten oma pieni perhe, vaan me kaksi.
Herra ja rouva H.
Vau!
Aika ihanaa!!
Nimenvaihto on mulle iso juttu, on mahtavaa olla oikeasti virallisesti samaa perhettä Jn kanssa.
Nyt mä oon jo peiton alla omassa sängyssäni ja J kuorsaa vieressä. Huomenna me mennään naimisiin!!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti